Buenos Aires – Parempien tuulten Turku

on

Puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen Buenos Aires, tuttavallisemmin BA, tuntuu keinuvan. Vika ei ole kaupungin, vaan väsyneiden reissaajien. Neljä välilaskua ja lyhyet tirsat koneessa eivät näkojään tee ihmisestä turnauskuntoista edes lomalla.

Rankan lentorupeaman jälkeen käymme lähimmässä kahvilassa syömässä. Paikalliset viinit pitää maistaa heti samalla lounaalla – ja ei voi moittia, kyllä ne täällä Etelä-Amerikassa osaavat. Vaikka kello on vasta puolen päivän, vetäydymme nopeasti päiväunille.  Jetlag on 40 tunnin matkustamisen jälkeen voimakkaampi kuin Ruotsin laivan drinkit. kovin kauan ei alta levätä, vaan muutaman tunnin jälkeen on palattava oranssinvärisestä, brittien Välimeren risteilylaivoja muistuttavasta hostels-huoneesta Buenos Airesin sykkeeseen.

Kävellessämme BA:n Microcentrosta vanhalle, nyt uudistetulle satama-alueelle Puerto Maderolle, päädymme joenuomaan, jonka toista puoltareunustavat parikerroksiset tiilirakennukset, uudistetut turistirakennukset ja uutuuttaan kiiltelevät pilvenpiirtäjämäiset luksustalot. Arvokkaiden asuntojen edessä seisoi rivi sinivilttisiä purjeveneitä ja muutama suuri vanha purjevene.

Maisema tuntuu tutulta. Jokainen, joka on käynyt Buenos Airesissa ja Turussa, näkee samankaltaisuuden.  Turun Varvintori, Suomen Joutsen ja Aurajoen ylittävä föri. Tuossa ne ovat argentiinalaisessa asussaan. Vähän kookkaampina ja latinomaisempina. Ihana ainutlaatuinen Suomen Turku alkaa tuntua Hyvien Tuulten (suora käännös nimestä muuten) Buenos Airesin Puerto Maderon kaupunginosan kauniilta kopiolta.  Täällä toki puhe kuulostaa mukavammalta korville. Puolen vuoden espanjan tunnit eivät olleet turhaa vouhotusta. Taidot kehittyvät vauhdilla ruokaa ja juomaa tilatessa. Ja jo hetken päästä keskustelemme vuolaasti taksikuskin kanssa Euroopan ja Etelä-Amerikan samankaltaisuuksista.

Vaikka päivä sujuu alkukoomassa, jää siitä kauniina kohokuvioina muistiimmekin jotain:  San Telmon puoliveriset, herkulliset lihanautinnot, toisen reissaajaan iPhonen totaali hyytyminen, yllätys, kuinka mahtavasti ja hyvää vegeruokaa löytyy pihvimaan ravintoloista (erityispointsit kotitekoisesta valkosipulipestopinaattipastasta), paikallisen viinin erinomaisuus (miksi näitä ihanuuksia ei myydä Alkossa?!), voiko oikeasti ekana päivänä eksyä jo kuumottavan mielenosoituksen keskelle, (jota paimentavat tiukkailmeiset poliisijoukot ja raskaasti varustellut mellakkapoliisit), kuinka ihania koruja vielä reissulta löydämmekään (katukauppialla toinen tootssan upeampia solmittuja koruja muliinilangasta ja kivistä) , miten tunnelmoida pinkin presidentin virka-asunnon edessä (juuri se jossa Evita Peron (tai edes Madonna) lauloi Don’t cry for me Argentina aikoinaan).

 

Ihastumme heti Buenos Airesin ihmisvilinään. Kiehtova paikka, haluaa kokea lisää – ja onneksi voi heti huomenna!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s