Barbaarien herkkuhetki

on

Oli siinä singaporelaisten huulet soikeina kun kaksi keltanokkaa popsi Edamame-papuja palkoineen. Ei meinannut karvas kuori jauhautua hampaissa millään. Ruokaohjelmistako lie kuulleet, että näitä maistaa pitää. Mutta vasta tovin jälkeen ymmärsivät että ilman kuoria.

Niillä ohuilla kepeillä ovat jo tottuneet syömään, vaikka liukkaimmat nuudelit luikkivat välillä pakoon. Laakealla lusikalla saa auttaa ja pitää lientä äänekkäästi ryystää, ovat joskus reissuillaan huomanneet.

Suussa sulavaa japanilaista juustogratiinia, riisipedillä höyryäviä naudan ribsejä, sushin päällä lepäilevä meriankerias. Tai siivu. Kaapivat lautasen reunalta voita ja siirapinoloista. Tikuilla. Kankeasti. Jonkinlaisten kakkuloisten päälle. Riisiä se on, vaikka perunaröstiksi luulisi. Mmmm. Matkailu ei maistuisi miltään ilman jänniä ruokaelämyksiä.

Snapperia, mahimahia, jackfishiä. Satay-kastiketta, sambalia, Hatten-valkkaria. Soijaisia saniaiskierteitä. Kasvisriisiä banaaninlehdellä. Oma keraaminen sate-tikkuherkkugrilli, kokin juuri veistämät mehevät nuudelilastut. Banaanicurry ja tempurakurpitsat. Misoliemi ja Balin rouskuva pintainen huippubroileri. Ne ihanat banskupannarit ja kymmenet Mie gorengit. Jos emme olisi syöneet jo kaikkea tuota huikeutta, olisimme varmaan kosineet niitä!

Ihan täydelliseen etikettiin eivät untuvikot taida, mutta onneksi herkku maistuu herkulta pöytäbarbaarinkin suussa. Etenkin Indonesian nuudelit, saarten tuore kala, aamiaispannarit, hedelmät ja lehväruokien kirjo saavat täydet papukaijat. Borneon luolaretkien vaaleat leivät, Brunein lentokentän limasienet, intialaiskaupan pussinuudelit ja singaporelaisterassin ällöburgerin olisimme toki jättää väliinkin, jollei tankkauksen tarve olisi ollut kova. Toisaalta ruokaseikkailu ei ole oikea seikkailu ilman kunnon floppeja. Eikä ravintoloissa sattuneita kommelluksiakaan, joihin ei kotioloissa ihan niin vain törmää.

Ruokapöydän yläpuolella lentelevät isovarpaan kokoiset koppakuoriaiset. Kattotuulettimen lapojen väleissä pujotteleva lepakko. Pähkinämössöä tukkaamme syljeskelevä lintu, joka pissaa toisen reissaajan kädelle – vaikka ihmistietämyksen mukaan linnut eivät edes virtsaa! Kiinalaisessa kansanravintolassa ruotoa kurkustaan kakova yhdeksänkymppinen pappa. Pöydän alla savuavat moskiittokarkottimet. Silmiäsärkevän kirpeää limejätskiä myyvä balilaiskioski ja autio fuusioravintola, jonne kuljimme keittiön kautta. Lumoavia herkkuja ja kummallisia hetkiä. Siitä on reissukulinaristin taivas tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s