Bilbaosta pohjoiseen

on

Vuoren seinämä kiipeää tien vieressä jyrkästi kohti taivasta. Vuosisatoja paikallaan odotelleet liuskeet lepäävät rusehtavan mustina korkeina pinoina kuin nahkapalat suutarin työpöydällä. Aamu-usva on jähmettänyt kaukaiset vuoret laveerattuina kerroksina horisontiin.
Ensimmäiset valon säteet kurkistelevat lehdon takaa. Aurinko maalaa pellot korsi korrelta keltaisenvihreäksi. Ensin ylärinteet. Vähitellen koko laakson.

Saavumme merenrantakylään, joka jää kahden liuskekivivanhuksen väliin. Kello lähentelee puoltapäivää ja aallot vuorten väliin jäävällä rannalla suurenevat. Merenkäyntiin tällä kelillä lähtevät vain taitavat ja tyhmät. Kuohujen päällä, vastavirtaan uiden elämänsä parasta aaltoa odottelee seitsemän veljestä. Ne taitavimmat, ei tyhmät.

Jatkamme matkaa Ranskan puolelle vain 10 kilometrin päähän. Ohut naavaparta vaihtuu taivaalla tasaiseen sineen. Astuessa ulos mielen valtaa taukoamaton kuohu ja puheensorinasta tuulenvireeseen karkailleet ärrät. Aurinko sivelee ihoon mennyttä kesää.
Laineiden linjakas piirto kehystää valitsemaamme rantaa. Aalto kasvaa ja kohenee. Kuohut malttavat esitystään rannalle asti. Aution kylän rannassa vilisee märkäpukuisia. Vatsassa kurnii, mutta ratsastajamme haluavat päästä salamana seisomaan vahatulle lasikuidulle, kauhoa ratsunsa kanssa miljoonia vuosia virranneessa vedessä ja nousta nöyränä mutta onnellisena hetkeksi päivän parhaalle harjalle.


  
  
  
  
  
  
  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s