Korallihiekkaa ja jäähileitä Gileillä

on

Kun haluat upottaa jalat vaaleaan hiekkaan, lillua turkoosissa linnunmaidossa rantavedessä ja päätyä jokaisella snorklauksella keskelle kirjavia kalakoralleja, hakeudu Gili-saarille. Nuo kolme Indonesian Lombokin luoteiskulmaan jäävää saarta ovat ihanteellisia viivyttelevään chillailuun, merenihmeitä metsästäville tai vain trooppisen auringon palvojille.


Särkyneistä simpukankuorista ja korallin palasista koostuva hiekka paahtuu päiväauringossa, kirkkaan vihreänä auringossa kimmeltävä meriruoho tanssii aaltojen mukana rantariutalla. Kokonainen kalaparvi hyppää ilmaan jättäen peräänsä rauhaisan veden pinnan rikkovan räiskeen.

Kaikkialla on aivan hiljaista. Vain aaltojen hentoinen käynti ja kaukainen sukellusreissulaisten veneen tasainen pörinä. Gileillä ei ole skoottereita, mopoja tai autoja. Hurjinta kyytiä saa hevosilla tai joka kulmassa vuokran olevilla pyörillä. Vienon merituulen säestämä äänimaailma on lempeä lomalaiselle.


Vain meri, koralli, me. – Ja ne muutamat muut turret, joiden vuoksi saarilla on uima-altaallisia hotelleja, sukellusklubeja ja ravintoloita. Ne samat, jotka koitat piilottaa matkakuvistasi. Löydät kuitenkin helposti rannasta oman spotin, vaikka nyt on sentään turistisesonki.

Vietimme pari päivää Gili Trawanganilla, muutaman enemmän Gili Airilla. Seitsemässä vuodessa Gili T oli kasvanut yli meidän sietokyvyn – tai sitten emme vain itse jaksa enää pällistellä bilettäviä 2-kymppisiä aussinuoria. Kylä oli rakennettu niin tiheään, ettei kuumimpina iltoina edes merituuli päässyt hengähtämään pikkusaaren kujille. Rentouttavimmat fiilikset sai, kun jaksoi talsia saaren hiljaiseen, lähes asuttamattomaan eteläpäätyyn.

Oman höysteensä Gili T -kokemukseen antoi homeinen hotellihuone, joka yhdistettynä toisen reissulaisen astmaan oli astmakohtauksen ja antibioottikuurin arvoinen suoritus. Koska toinen meistä oli ehtinyt napata perinteisemmän vatsataudin ansiosta antibioottikuurin jo Balilla, olimme molemmat vielä Gili T:llä hieman puolikuntoisia.

Gili Air oli meille juuri bueno (Gili Meno testataan ensi kerralla), joskaan senkään sataman lähellä sijaitseva pääkylä ei kerää pisteitä. Airin pohjoispuolelta löytyi kuitenkin vielä kiireettömiä ja puhtaita korallihiekkaisia rantoja ja hileisiä drinkkejä keski-ikänsä kieltäville, mutta sitä jo vahvasti eläville backpackereille.


Jos nämä rannat olisivat pelkkään auringon ottamiseen, meitä ei Gileiltä löytäisi. Paikallaan aurinkotuolissa kun pysymme maksimissaankin 5 minsaa kerrallaan. Gileillä sukellellaan, supataan, snorklataan, melotaan, joogataan, siemaillaan auringon laskuja ja nousuja, syödään paikallista jätskiä tai lukuisia omatekoisia hedelmämehucocktaileja, grillataan paikallisia kaloja – ja jollei muuta keksi niin kahlataan päämäärätönnä korallivedessä. Ihanan rentouttavaa!


Ps. Gilit vielä missään nimessä ole turismiltaan edistyneitä vaikka T tuntuukin olevan jo puolitäyteen ahdettu. Paratiisisaaren mieletön meri ja ranta antavat täydelliselle olotilalle puitteet, mutta ihan täydellisiä paikkoja nämäkään ihanuudet eivät ole. Huomasimme monen asian muuttuneen dramaattisesti, joten neljä juuri nyt ajankohtaista kylmää faktaa Gileille reissaajille:

– Isot resortit puuttuvat. Jos haluat paremman lomamajoituksen kuin oma kotisi, unohda Gilit.

– Kun valitset hotellia, katso arvostelut. Arvioi sijainti ja ikä. Varaudu ulkokäymälään. Se voi olla joskus jopa parempi ja kauniimpi kuin umpitoiletti. Moni vuosia kehuttu hotelli on voinut ylläpitää puolihuolimattomasti hotelliaan vuosikaudet. Näissä kosteissa olotiloissa se tarkoittaa, että huoneisiin tai liinavaatteisiin ilmestyy hometta, joka haittaa pahasti allergisten (mutta myös terveen reissaajan) lomaa ja sairastuttaa helposti. Ihan uusi tai äskettäin korkealaatuiseksi arvioitu paikka voi olla ratkaisu. Huoneen voi myös saatuaan reklamoida, vaikka rahojen saaminen takaisin vaatiikin ekstraponnisteluita. Terveyttään ei kuitenkaan kannata riskeerata. Edes eikä varsinkaan lomalla.

– Älä odota ensiluokkaista palvelua. Suurin osa Gileillä työskentelevistä on alle 2-kymppisiä lombokilaispoikia, joilla ei ole mitään hajua palvelualasta, länsimaisesta vaatimustasosta (edes löysemmästä backpacker-versiosta), käytöstavoista saati baarin, ravintolan tai hotellin pyörittämisestä. Pitkää pinnaa ja omaa aktiivisuutta siis, jos oikeasti haluat jotain. Palvelukulttuurissaan Bali ja Gili ovat kuin yö ja päivä.

– Valitse, missä relaat ja siivoa omat sotkusi. Valitettavasti näilläkin paratiisisaarilla osa paikallisista tai turreista eivät välitä luonnosta tippaakaan ja dumppaavat roskansa tyhjille tonteille – tai viivyttävät jätehuollon toimivuutta (hajuhaitta). Tue niitä toimijoita, jotka välittävät huoltaa jätteensä oikeaoppisesti ja siivota rantakaistaleen, jossa putiikkia tai baariaan pitävät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s