Kujalla Cebu Cityssä

Missä maassa järjestetään paraateja aamuviideltä?! Siis niitä äänekkäitä kulkueita, jotka keskeyttävät liikenteen ja joiden ympärille kertyy väkeä tukkimaan kaiken muun ihmistoiminna. No Filippiineillä tietenkin. Eikä toki ihan minä tahansa aamuna, vaan juuri silloin, kun me olemme siirtymässä lentokentälle. Panglaon tiheä sademetsä, sateet ja auringot sekä muikeat korallit ja resortinkokoinen paratiisi jäivät taaksemme jo eilen saavuttuamme…

Delfiinejä jahtaamassa

Aamukuudelta rämmimme 200 metriä laskuveden aiheuttamassa leväliejussa veneelle. Jalat jäävät kiinni mutaan, jossa kituu meritähtiä ja muita hidasliikkeisiä meriolioita. Pääsevät taas eloon, kun meri nousee. Levän haju on sietämätön, varvastossujen nauhat hiertävät jalkapöytää jokaisella kuraan kiinni jäävällä askeleella. Matka tuntuu ikuiselta. Nousuveden aikaan veneen saavuttamunen on huomattavasti helpompaa, mutta matkaan on päästävä nyt heti, sillä…

Suklaakukkulakiire

Aamulla lähdimme retkelle. Monumentaaliset suklaakukkulat, Chocolate Hills ja söpöt yöapinat tarsierit (toki päiväaikaan) piti nähdä. Samoin Boholin arkea, jokiristeily syvässä viidakossa, pari rehevää riisipeltoa ja ne joka paikan perinteiset käsityöläismarkkinat. 45 minuuttia ennen lähtöä menimme aamiaiselle. Sitä ehtii vallan hyvin, eikä juuri muitakaan asiakkaita ole aamuvarhaisella. Ehtii helposti juu -Suomessa. Vedät viidessä minuutissa leivät ja…

Ensimmäinen aamu Panglaolla

Saavuimme Filippiinien tukikohtaamme Boholin Panglaolle myöhään yöllä. Taivaalta ripsahteli pientä sadetta ja näkymä oli musta. Pieni paratiisiresortti vaipui sateen myötä yöpuulle. Samoin matkaväki. Aamulla herätessä aikaerosta toipuvia reissulaisia odottivat tällaiset näkymät. Ei huono. Ei ollenkaan.