Eläimenoloisia otuksia näkyvissä

MT. MAUNGANUI, UUSI-SEELANTI. Jos kärpäsiä, mäkäräisiä, hämiksiä ja amppareita ei lasketa, on Uusi-Seelanti kummallisen hyönteisvajaa maa. Täällä löytyy meheviä trooppisia sademetsiä, kosteutta ja ahavoitunutta, pitkään riiputettua turistilihaa syötäväksi tai säikytettäväksi. Mistä lie evoluution haarasta, pitkistä välimatkoista, vaihtelevasta kelistä tai tarkoista tullisäännöksistä sitten johtuukin Uusi-Seelanti on ötökkäkammoisten lomasuosikki helposti.

Leijat Rotoruan yllä

ROTORUA, UUSI-SEELANTI. Utuisia kuumia järviä, joiden pikkusaarekkeet peittyvät hentoon kasteeseen. Kirkkaansinisiä kraatereita, joiden pohjalta näkee vuosituhansien kerrostumat. Ruosteen ja violetin sävyisiä savisärkkiä ja mutaa kuplivia onkaloita. Kuumien lähteiden synnyttämä vesihöyry purkautuu voimalla ja kulkee valppaasti maiseman yllä. Purkaukset puskevat ilmaan jatkuvan katkun, joka jättää hernerokkapäivän päästelyt heittämällä toiseksi.

Sori äiti, sori iskä – Katso video!

TAUPO, UUSI-SEELANTI. Koska elämä on seikkailu, pitää olla reissussa aina vähän hulluutta mukana. Niinpä me tänään lennettiin, muttei laskeuduttu – vaan hypättiin, 15 000 jalasta eli noin neljästä kilsasta. Katso videolta kuinka urpo ja turpo hyppää löysät housuissa;) (Ps. Ei ehkä ihan eka juttu, johon äidit ja isät ovat meitä reissuillamme kannustaneet, mut ehjinä ollaan.)…

Erikivasta etelästä kohti pohjoisen paisteita

ETELÄSAARI, UUSI-SEELANTI. Jääkauden muovaamia kallioseinämiä, viileän turkooseja puroja, täysillä pauhaavia koskia. Kivimöhkäleiden välissä kilpailevia jokia. Sakeaa sademetsää, palaneen kellertäviä niittyjä, havunsa pudottaneita harmaita kuusivanhuksia. Palmuja ja saniaispuita. Pensaasta toiseen hyppeleviä pikkulintuja. Valtavan kokoisia mäntyjä, isoja värikkäitä perhosia. Lampaita silmänkantamattomiin vaaleina pisteinä kukkulalaitumilla, pengermällä, puiden varjossa. Serpentiiniteitä ja jylhiä vuoria. Kirkkaan vihreitä sammaleen peittämiä kauripuu-metsiä.  Jyliseviä…

Malborough huulilla

BLENHEIM, UUSI-SEELANTI. Kuka tekee töitä viinitiloilla talvisin, kun rypäleet on poimittu, ylimääräiset oksat karsittu ja rungot vaipuvat horrokseen keräämään voimia seuraavaa kasvukautta varten? No, lampaat tietenkin! Jos maassa on miljoona ihmistä vähemmän kuin Suomessa ja silti 35 miljoonaa lammasta, jotka ovat rikkaruohojen ja heinän suhteen kaikkiruokaisia, muuta ei tarvita. Siellä ne nautiskelevat kuin Piippolan vaarin…

Milford Sound – vuonojen jalokivi

MILFORD SOUND, UUSI-SEELANTI. Kaksi ja puolisataa sadepäivää vuodessa, yhteensä seitsemän metrin  vuosisademäärät. Ei ihan pikkuripottelua, vaan tuplasti sen, mitä tulee pilvistä alas Amazonin sademetsän yllä. Erillistä kuivaa tai sadekautta ei ole, eipä tietenkään. Täällä sataa melkein aina. Ei kuulosta ihan ensimmäiseltä paikalta, jonne lomalla hakeutuisi. Antihoukuttelevuutta lisää julmatuulinen Tasmanianmeri, joka iskee toistuvasti myrskynsä yhden maailman…

Vuoria, lampaita ja leuroja

QUEENSTOWN, UUSI-SEELANTI. Vuoret polveilevat allamme jyrkästi kuin rypistetty vanhan ajan voimapaperi.  Untuvien välistä pilkistää lumihippuisia särmikkäitä, huippunsa ojentavia vuoria. Kaarramme tiukasti solaan, joka hehkuu kellertävän vihreää. Töms. Skriiiiiiiiiiiii. Kone pysähtyy ja kurkkaamme ikkunasta. Perillä. Kentän laidalta rohkeasti kohoavat kukkulat ovat vasta heränneet ja hierovat unihiekkaa silmistään. Usvapilvet nuolevat yön viimeisiä kasteita vuoren selästä. Ahtaaseen laaksoon…

Wiinisaari Waiheke

WAIHEKE, UUSI-SEELANTI. Aucklandista avautuvan tummaturkoosin meren täyttää kumpuilevat vanhat tulivuorten huiput. Yksi volkaanisten mullistusten synnyttämistä vehreistä saarista on mielettömän söötti Waiheke. Eräs niistä paratiiseista, jonka hipit löysivät vuosikymmeniä sitten. Yksi niistä paikoista, jonka notkelmiin myös kroisokset ovat sittemmin rakentaneet vaatimattomia piilopirttejään. Waihekella on Aucklandia lempeämpi ilmasto. Saarta syleilee raikas merituuli ja lämpötila on pari astetta…

Walking Dead Day

AUCKLAND, UUSI-SEELANTI. Ei ole muuten ihan mikään pikkujuttu lentää yli 30 tuntia toiselle puolelle maapalloa. Jos taivaanmerkit kääntyisivät reissaajan toiveiden mukaan lentotuntien määrä kasvattaisi sekä koneen istuimen leveyttä että jalkatilaa. Jaloille olisi säädettävät tuet ja ruumiin nestetasapaino pysyisi kohdillaan kolmella lasillisella vettä. Mutta toisin on todellisuus. Kahden pysähdyksen taktiikalla voit olla varma, ettei nesteitä tule…